Lähtemättömän vaikutuksen tehneen esikoislevynsä (2016) jälkeen Cruzhin kehityskäyrä, tai ainakin musiikillinen linja suhteessa omaan makuuni, on trendannut koko ajan väärään suuntaan.
The Jungle Revolution on kokonaisuutena vieläkin mitäänsanomattomampaa melodisen hard rockin metritavaraa kuin edeltäjänsä Tropical Thunder (2021). Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö biisisepät Dennis Butabi Borg ja Anton Joensson osuisi yhä keskelle häränsilmää. Nytkin Angel Dust ja FL89 edustavat juuri sellaista häpeilemättömän kirkasotsaista priimaluokan Hard FM -radiorokkia kuin pro-äijiltä uskaltaa parhaimmillaan odottaa. Helmibiisejä vain ympäröi liian paksu kasa yhdentekevää tauhkaa.
Yllärinpoikasiakin radiohakuisten biisien seasta löytyy. SkullCruzher loikkaa nätin pianointron jälkeen Crashdietin tontille muuttuen ikään kuin Sunset Strip -glamin ruotsalaisversioksi, joskin ilman vaadittua punkasennetta.
Split Personalityssä puolestaan poljetaan power metalin peltoja, mikä vain lisää kuunteluelämyksen hajanaisuutta. Slovari from Above taas aiheuttaa diabeteksellenikin diabeteksen. Eniten nyky-Cruzhissa rassaa kuitenkin liian kiltin kuuloinen laulaja.