Vanhan koulukunnan black metalia Mortuary Drapen, Evolin, Sarcófagon, Rotting Christin ja muiden vastaavien muhjuisenmystisten yhtyeiden tapaan yli 30-vuotiaalta Cogumelo-kulttibändiltä? Kiinnostukseni on totisesti herätetty, mutta voiko brassibändi Amen Corner vastata haasteeseen?
Musiikista tulevat elävästi mieleen eteläisemmän Euroopan kauhuhenkisemmät bändit. Kappaleissa on kohtalaisen hidasta poljentaa, synkeitä melodioita, korinaa ja ärinää sekä tietenkin saatananpalvontaa. Onhan tämä melko likaista, mutta samalla aivan liian laiskaa laskettelua. Levyltä puuttuu täysin se sopivan härski käppämeno, joka leimaa juuri näitä vanhoja legendoja.
Ei levy onneton ole, mutta totaalista Ave Lucifer -efektiä ei pääse syntymään, eikä täten oikein jaksa kiinnostaa. Muutamasta biisistä tulee muuten mieleen alkupään Manowar, mutta se nyt ei ole varsinaisesti väärin.
Olisin halunnut pitää tästä levystä huomattavasti enemmän, ja siis kyllähän meno onkin parempaa kuin iso osa muusta nykytarjonnasta. Olisipa mukana vain enemmän sitä samaa intoa kuin bändin vuonna 1993 julkaistulla Fall, Ascension, Domination -debyytillä.