Norjalaiset ovat napanneet nimensä mitä todennäköisimmin Rainbow’lta, jonka sävellyksiä etenkin soolokitaristi on taatusti kuunnellut ja paljon. Porukan oma tyyli on kuitenkin enemmän kallellaan 1980-luvun melodisen hard rockin suuntaan, joskin vahvoin klassisesta rockista imetyin vaikuttein. Eikä kyse ole vain Ritchie Blackmoresta.
Hieman yllättäen Life Will Never Be the Same sisältää vaikeasta tyylilajistaan huolimatta täysin mallikelpoista musiikkia. Biiseissä on imua, tarttuvuutta ja hyvällä tyylitajulla toteutettuja kliseitä. Laulajalla on riittävästi ääntä vetää tunteella niin rokkaavimmat palat kuin suoraan sydämeen suunnatut balladitkin. Lämminhenkisen pehmeä, osin jopa bluesahtava soitto-ote miellyttää korvaa, ja mieltä taas se, ettei soitanta ole tyhjänkuuloista.
Albumi on nautittava tällaisenaankin, mutta lähemmäksi napakymppiä olisi osuttu palkkaamalla tuotantohommiin ulkopuolinen ammattimies. Niin kokonaisuudesta kuin yksilöistä olisi kannattanut nipistää minuutteja ja soundipuolellakin olisi elävöitettävää. ”Tein itse ja säästin” on kaunis muttei aina toimivin periaate.