Jyväskyläläisen Moffatin debyyttilevy kuulostaa siltä kuin virkeät viisikymppiset rokkarit olisivat kokoontuneet yhteen kanavoimaan 1990-luvun alternative-suosikeiltaan saatua inspiraatiota. Nelikko näyttäisi kuitenkin koostuvan suhteellisen nuorista herroista, joten ehkäpä vuosien varrella on vierailtu ahkerasti vanhempien levyhyllyllä.
Oli miten oli, mallikas levy synnyttää vahvoja mielleyhtymiä muun muassa Soundgardenin, Kingston Wallin, Jane’s Addictionin ja Red Hot Chili Peppersin suuntaan. Funkkaavimmin nytkytellessään bändi on hieman ohkaisen kuuloinen, mutta esimerkiksi Right On -kappaleen jälkipuolen riffi kurottelee hevin alkujuurille asti ja siinä on vakuuttavaa painoa. Man-Childin lopukkeessa taas mennään maukkaalla tavalla jopa tummasävyisen metallin reviirille.
Arvioissa ei tule aina tuotua esille yksittäisten soittajien taidokkuutta, koska sen ajattelee tietyllä tavalla itsestäänselvyydeksi levytysvaiheeseen päässeelle yhtyeelle. Moffatin kitaristin Aleksi Hakalan nimi kuitenkin täytyy nostaa esille. Esimerkiksi Spirit of One Manin vahvasti Vernon Reid -henkinen soolo on suorastaan hurmiollinen.