Teksasin Dallasissa ei näemmä mesoa enää Ewingin Dynastia, vaan hautakammiot jäätyvät ihan ehdan vanhan liiton kuolometallin voimin. Mörssäyksessä kuuluu 1990-luvun taitteen jyräävä raskaus, eikä bändin bio mainitse Bolt Throweria useampaan otteeseen suotta. Myös Obituaryn listaaminen on varsin perusteltua. Näillä spekseillä ei voi mennä pieleen ihan kamalasti, jos otteissa on jytyä. Ja sitä löytyy siinä määrin, että makunystyrät kiittävät.
Bändin hitaasta keskitempoiseen äityvä tuuppaus on selkeää, helposti hahmotettavaa ja sopivasti aivoon porautuvaa. Hiuksiin tarttuva riffi määrää ja marssimaan komentava tuplabassari pitää jöötä.
Chad Greenin aavemainen zombikorahtelu istuu raskaasti louhivaan otteeseen kerrassaan oivasti. Perinnetietoisuus on ehdoton hyve, eikä Frozen Soul jumitu tributointivaihteelle. Death metalin muinaisten hautakammioiden ikiaikaiset kaiut kanavoituvat sen kautta ihastuttavan löyhkääväksi kuolemanhönkäykseksi.
Crypt of Icea ei uskoisi ihan heti debyyttilevyksi, sen verran mukaansatempaava ja vankka ote sillä on. Täyteen tajunnanvaltaukseen albumi vaatisi hiukan törkyisemmän soundimaailman ja vähän lisää hyökkäävyyttä, mutta erittäin hyvältä homma kuulostaa näinkin.