Italia, power metal ja ”Muinaiset bardit” on pelonsekaisia epäilyksiä herättävä kombinaatio. Vaaran merkit leijuvat ilmassa, mutta ällös peljästy.
Ancient Bards on kulkenut levy levyltä kohti yhä mahtipontisempaa ja monipuolisempaa ilmaisua. ”Mustan kristallimiekan saagan” ensimmäinen osa, debyytti The Alliance of the Kings (2010) oli vielä aika puhdasta voimametallia, mutta uutuudella ollaan rikkaan ja eri lajeja hämmentelevän keitoksen äärellä.
Peli avataan Bal-Sagothin mieleen tuovalla introlla, joka kulkee lentävän syntikkamaton ja tarinaa selittävän kertojaäänen turvin. Ensimmäinen varsinainen kappale Impious Dystopia tuo välittömästi mieleen oopperametallin pioneeriyhtyeen Therionin. Hommassa on runsaita kuoroja ja sävelkulkuja myöten niin väkevä Therion-viba, että joidenkin kohtien luulisi olevan suoraan Christofer Johnssonin sävelkynästä.
Laulut kulkevat pääasiassa Sara Squadranin johdolla, mutta uuden kitaristin Simone Bertozzin örinät maustavat Ancient Bardsin musiikkia aivan uudella, aiempaa aggressiivisemmalla tavalla. Isot kuoro-osuudet nostavat musiikin majesteettisuustasot korkeuksiin, joihin ei peruspowerilla yllä.
Yksi Originen ehdottomista vahvuuksista on sen tasapainoinen monimuotoisuus. Mahtava ja mahtipontinen levy kulkee vaivattomasti läpi koko kestonsa, vaikka menoa maustetaan pienillä progehtavilla osilla siinä missä eeppisillä maalauksillakin. Levyltä ei nouse hittejä, mutta kun sillä ei ole ainuttakaan hutia, lopputuloksena on hieman alle tunnin mittainen huikea matka miekkojen ja lohikäärmeiden maailmassa.