Muutama vuosi sitten perustettu Protean Shield soittaa eeppistä heviä isolla e:llä. Kreikkalaisyhtyeen debyytillä lauletaan sankareista, suurista taisteluista ja matkaanlähdöistä, mutta myös riipaisevista ihmiskohtaloista ja rakkaudesta.
Sanoituksiin keskittymättäkin tuntuu, että jokainen kappale kertoo oman tarinansa, ja siinä on tämän levyn hienous. Biisirakenteet on mietitty viimeisen päälle, eikä turhia osuuksia juuri ole. Mielenkiinto pysyy yllä koko kolmivarttisen, sillä levyllä ei ole kahta lähellekään samankaltaista kappaletta. Taso on korkea, ja etenkin eeposmainen päätösraita on mahdottoman hieno.
Porukka tietää mitä tekee ja touhu on ammattimaista, vaikka yhtyeen jäsenillä ei ole kauheasti mainittavaa taustaa muista bändeistä. Manilla Roadia ja vastaavia on kuunneltu huolella, mutta ryhmällä on oma soundinsa eikä mitään selkeitä mielleyhtymiä synny. Laulaja Harris Stampoulidisin ääni saattaa jakaa mielipiteitä, mutta kaveri on kova tulkitsija, jonka tyyli sopii orkesterin musaan täydellisesti.
Mahdottoman komea pelinavaus täysin tyhjästä ilmestyneeltä jengiltä. Toivottavasti tästä bändistä kuullaan vielä!