Kun pienen korviensäätelyn jälkeen hahmottuu, että brassirumpalilla höystetty siilinjärveläisyhtye ei soita varsinaisesti metallia, Crux näyttäytyy kohdakkoin oikeinkin mainiona tuotoksena.
Napakasti isolla kitararyminällä vedettyä materiaalia kuunnellessa tulevat mieleen 90-lukulaiset ryskyvämmän sektorin alternative-bändit. Tad, Paw ja Dinosaur Jr. juolahtavat ajatuksissa. Myös Bob Mouldin valtaisalla kitararyskeellä silattu Sugar määräytyy hyväksi mittatikuksi.
Coma Crᵫw’n kitarat soivat ahnaasti ja avosointuja on demppirynkyttelyn ohessa runsaasti. Laulu on bändin heikko kohta, joskaan ei toivoton. Kun laulu on ysärimäisemmin efektoitua tai uppoutuu kitaravallin taakse, homma menee aivan täydestä. Biisejä johtaessaan se ei ole kyllin sulavaa. Komeita kertsejä on tosin mukana muutama.
Hyvistä riffeistä, linjakkaan monipuolisista biiseistä ja paikoitellen esimerkillisesti mieleen jäävistä laulumelodioista kertyy paljon hyvää kuultavaa. Lupaava bändi lunastelee jo nyt hiukan, mutta toteutusta vähän petraamalla ja linjaa hieman tarkistamalla se varmaan potkisi vallan tujusti.