Rosoa, räjähtävyyttä ja ripaus liejua. Näitä jää jenkkien esikoiselta kaipaamaan, vaikka paperilla kaikki on paikallaan paremmin kuin hyvin.
Lähdössä Primal Coden pakkomielteenä oli Bolt Thrower, minkä bändi myös avoimesti myöntää. Turha sitä kieltääkään olisi, sillä Opaque Fixationillä kuultava keskitempoinen death metal kuulostaa etenkin hitaammissa jyräyskohdissa huomattavan tutulta. Myös Obituary nousee välillä mieleen.
Levyltä löytyy nopeampaakin rytkettä, mutta blasteja kartetaan ja vanhan liiton hommat määräävät. Soundista sitä ei kuule, sillä äänimaailma on turhankin erotteleva ja siisti.
Musiikki ei ole muutoinkaan kovin karkeaa tai väkivaltaista. Tarjolla on täsmällisemmin toimitettua riffivetoista hölkkää, jonka rasva on karsittu minimiin. Pakko silti myöntää, että parhaimmillaan ukkojen koukuissa on hyvinkin terää.
Musiikillisesti Opaque Fixation on kirvesmääräänsä parempi levy. Sen ongelma on liian nätti toteutus. Livenä paskaisesti roimittuna tämä kuulostaisi luultavasti huomattavasti paremmalta. Lisäksi tunnelmia välittävät lead-kitarat puuttuvat, mikä jättää runkoon ison reiän.