Suurellisen metelirockin laatunimi palailee luovalta tauolta ilahduttavaan tapaan. Yhtye kuulostaa kymmenennellä levyllään itseltään, mutta melodia- ja sounditasolla myös vähän erilaiselta. Lopputulemana on oiva albumi, joka viittaa viime vuosituhannen lopun Madonna-levyn raakuuteen, mutta myös myöhempään, pitkälinjaiseen ja pohtivampaan paisutteluun. Edellislevy IX:n (2014) yllättävän suoraviivaisesta hyökkäävyydestä ei onneksi ole jäljellä juuri muuta kuin maltilliset kappaleiden pituudet.
Trail of Dead eli Conrad Keely ja Jason Reece on edelleen omaehtoinen ja kerrassaan uniikki bändi. Se on tehtaillut koko uransa ajan hienoja levyjä, mutta 2000-luvun ensivuosikymmenellä yhtye alkoi kuulostaa vähän toisteiselta. Siihen nähden IX:n ja pitkähkön tauon kautta nykyiseen tilanteeseen päätyminen on hieno paluu, ja uutuus paljastuu lievän alkuhämmennyksen jälkeen kerrassaan oivalliseksi albumiksi.
Godless Void and Other Stories on tunnelmiltaan vähän yhtyeen peruslinjaa kuulaampaa ja tietyllä tavalla bändin tuotannon helpompaa osastoa. Soundissa on lisäripaus rosoista pehmeyttä ja sävellyksissä hippunen enemmän lämpöä ja iloa. Bändin ytimessä lymyävä kiivas ryöpytys kytee taustalla, mutta erinomaiset melodiat ja ilmaisun sävykäs voimallisuus toimivat kaksikon hyppysissä erityisen hienosti. Tavaramerkkimäiset paisuttelut nostavat jännitteen vielä pykälää intensiivisemmäksi.