Jenkkiläinen Darkest Hour on tahkonnut hardcorevaikutteista death metalia jo pari vuosikymmentä. Ai että metalcorea? No ei ihan suoranaisesti.
Bändin yhdeksäs kursittiin kasaan joukkorahoituksen voimin – yhtye sai faneilta kasaan kunnioitettavat 70 000 dollaria. Lopputulema on ihan jees, peruspalikat kun ovat kohdillaan. Viisikolla on intrumentit hallussa, ja levy rullaa mallikkaasti eteenpäin. Mutta siihen se sitten jää.
Päältä kaunis kakku ei auta, jos se ei maistu hyvältä. Godless Prophetsin & Migrant Floran biisit ovat valitettavan tasapaksuja. Kun bändi vyöryttää sooloja ja riffejä tempovaihteluineen, punainen lanka puuttuu. Levyyn ei vain pääse kiinni. John Henryn rääkyminenkään ei kuulosta kovin kummoiselta.
Levyn neljännen biisin kohdalla allekirjoittanut katselee jo kelloa. Kauanko tämä jatkuu? Enemmän koukkuja ja vähemmän kakofoniaa, kiitos!