Reilun vuoden ikäinen Deadglow on kitaristi Simo Lukkarin projektista trioksi laajentunut bändi. Yhtye ei ole vielä tällaisenaan valmis levyttämään, mutta niinpä vain kädessä on ”Deathistä, Alice in Chainsistä, Yesistä ja Judas Priestistä” inspiroitunut albumi.
Homma ei ole mitenkään toivotonta rämpimistä, mutta bändi on selkeästi lähtenyt levyntekoon liian aikaisin ja turhan vähin resurssein – ja ahnehtinut samalla liian ison palan kokopitkää tehdessään. Jälleen kerran olisi ollut kannattavampaa keskittyä tekemään yksi tai kaksi biisiä kunnolla – vaikka sitten se 12-minuuttinen proge-eepos. Nyt ilmaisu jää monin puolin vajavaiseksi.
Laulu olisi hyvää, jos se olisi melodisesti kekseliäämpää ja sanoituksiltaan vähemmän nolostuttavaa. Rumputyökin toimisi, jos iskut pysyisivät gridissä ja soundit kuulostaisivat eläväisemmiltä kuin sähkörumpujen presettivalikon anti.
Sävel Deadglow’lla on hallussa kohtuullisesti, eikä materiaali ole ollenkaan niin hajanaista kuin inspiraationlähteiden perusteella vaikuttaisi. Muu sen ympärillä jää vain harmittavan keskeneräiseksi. Tekemistä riittää, mutta ehkä koplasta on hyvään suoritukseen, kunhan sen fokus selkenee.