Belgialaisen Wolvennestin aiemmat julkaisut ovat olleet mielenkiintoisia tapauksia. Bändi on kyennyt yhdistelemään black metalia, folkia, doomia, ambientia ja ties mitä muuta tavalla, joka on herättänyt ansaittua huomiota
myös äärimetallipiirien ulkopuolella.
Kolmannella albumillaan yhtye hyödyntää kokeilullisuutta niin sujuvasti, että musiikki kuulostaa hämmästyttävän luontevalta. Yleistunnelma on painostava mutta samaan aikaan ilmava ja kiehtovalla tavalla mystinen, kiitos kaukaisten vuosikymmenten hämymusiikin hyödyntämisen.
Vaikka Wolvennestin säveltaide saattaa vaikuttaa paperilla melkoiselta sekamelskalta, uusi levy on kaukana sekavasta. Se on bändin uran selkein ja ytimekkäin albumi, joka tuntuu kantavan ennen kaikkea kokonaisuutena. Suuri syy tähän on levyn hieman päälle 40-minuuttinen kesto, kun taas edeltävät kiekot mylläävät reilusti yli tunnin mitoissa.
Wolvennestiltä osasi odottaa hyvää suoritusta, mutta The Dark Path to the Light tuli silti miellyttävänä yllätyksenä. Albumin yllä leijuu jopa pieni kulttiklassikon ilmapiiri. Saa nähdä, kuinka vaikuttavaksi teos tulevaisuudessa yltää.