Vuonna 1989 julkaistu Excelin kakkoslevy on kovaa valuuttaa. Niin kovaa, että kirjoitin taannoin levystä Salamyhkä-artikkelinkin. Uusintajulkaisuksi remasteroitu paketti kuulostaa alkuperäistä hiukan tymäkämmältä, mikä on toki etu: kun alapää jytisee sopivasti, musakin kuulostaa isommalta. Kokonaissoundi on nyt oikein verevä muuttamatta levyn leimallista ilmettä, jossa ei ole sinänsä mitään vikaa.
Biisitasolla The Joke’s on You’n materiaali on erinomaista, mutta parhaiten omaleimainen crossover-mätke toimii levykokonaisuutena. Bonusbiisiksi tungettu Blaze Some Hate ei tunnukaan oikein istuvan pakettiin, vaikka asiallinen kipale onkin. Vuoden 2001 uusintajulkaisua täydentäneet bonusbiisit on nyt jätetty pois.
Bändin menossa viehättävät edelleen sen hallitusti purkautuva pidättyvyys, lennokas raskaus ja viistous, jopa lievä progressiivisuus – löytyyhän Tapping into the Emotional Voidista selkeä viittaus Rushin YYZ-klassikkoon. Yhtyeen otetta kuvaa, että Police-cover Message in a Bottle sopii levyn osaksi hyvin, vaikka onkin sen helpointa sulateltavaa.
Muistini mukaan aikoinaan ”softcoreksi” leimattu veniceläinen Excel on parhaalla levyllään pakollinen lisä 80-lukulaisen crossover-kaahauksen eliittiin, sinne Suicidal Tendenciesin ja D.R.I:n oheen. Excelin meno on genretovereitaan sävykkäämpää, yleistempoltaan hitaampaa ja musiikillisesti monipuolisempaa. Patoutunutta ahdistusta, kiukkuista asennetta ja musiikillista tarttuvuutta riittää yltäkylläisesti yhden loistavan levyn tarpeiksi.