Mean Mistreaterin ura on urjennut rivakkaan: porukka on vasta vuoden vanha, mutta julkaisee jo debyyttilevyn, vieläpä lajiin vihkiytyneen Dying Victimsin kautta. Linjaa ei ole testattu kuin yhdellä edeltävällä singlellä.
Ytimekkään mittaiseksi jätetyn Razor Wiren perusteella staili onkin hallussa vallan mukavasti. Retrosti rokkaava heavy metal rullaa läpeensä rennosti. Kelpo riffiä ja melodiaa löytyy riittämiin, joskin ilman selkeitä iskusävelmiä. Mikä tärkeintä, sopivasti rosoa sisältävä ote on solisti Janiece Gonzalezin intensiivistä tulkintaa myöten ehtaa tavaraa ja kaukana kivaksi puleeratusta.
Teksasilaiset ovat heti lähtökuopissa oikean ja hyvän musiikin asialla. Bändin todennäköisin kohderyhmä on hieman varttuneempi väki, mikäli se vain antaa tulokkaille mahdollisuuden vanhoilla meriiteillä vääjäämättömästi kohti eläkettä köpöttävien ”legendojen” hehkutuksen ohessa.
Pidän täysin mahdollisena, että ajan ja kokemuksen karttuessa Mean Mistreater petraa jokaisella osa-alueella nousten arvoasteikossa selkeästi korkeammalle, vaikka valitsemansa tyylilaji erityisen haastava onkin.