Saksalaisen Blutengelin edellinen studioalbumi Black ilmestyi kaksi vuotta sitten, minkä jälkeen tuottelias yhtye on ehtinyt julkaista myös pari livealbumia. Uusi levy on edeltäjäänsä verrattuna kappalemäärältään lähes kaksinkertainen, mutta muuten juuri mikään ei ole muuttunut.
Un:Gott on taattua Blutengeliä. Valitettavasti jopa niinkin taattua, että se alkaa häiritä. Uutuusalbumi muistuttaa lähestulkoon jokaiselta elementiltään paitsi bändin omasta myös muiden yhtyeiden tuotannosta. Esimerkiksi käy Morning Star, joka kuulostaa saaneen inspiraationsa Ghostin kappaleesta Monstrance Clock, joka on julkaistu ruotsalaisyhtyeen albumilla Infestissumam (2013).
Albumi on alusta loppuun samaa laiskaa, ysäriviboilla varustettua vaihtoehdotonta goottisynapoppia, joka on rakennettu muutamien tarttuvien lauserakenteiden varaan. Viidellätoista raidallaan albumi on jo sinänsä pitkä, mutta halukkaille löytyy vielä yhdeksän remixiä sisältävä erikoisversio.
Kaikkiaan albumin kuunneltuaan tuntuu siltä, että sama levy on pyörinyt soittimessa jo vähän liian monta kertaa. Lähes 20 studioalbumia julkaisseen yhtyeen kohdalla se ei ole sinänsä ihme, vaan lähinnä pettymys.