Melodisen death/black metalin parissa ahkeroiva jenkkibändi Shūnyatā lähtee debyyttilevyllään liikkeelle rohkealta pohjalta, sillä yhtye kertoo sanoituksellisten teemojensa pohjaavan buddhalaisuuteen. Kun musiikillisiksi verrokeiksi ilmoitetaan 1990-luvulta tuttuja ruotsalaisklassikoita kuten Sacramentum ja Vinterland, kasassa alkaa olla melkoinen soppa.
Tyylillisesti The Dark Age todellakin viittaa noin 30 vuoden takaiseen ruotsalaismenoon. Sävellyksissä pelaillaan paljon melodioilla, joiden tarkoitus lienee olla unohtumatonta laatua, mutta homma kääntyy lopulta täysin päälaelleen. Näin tyhjänpäiväisiä levyjä tulee vastaan harvemmin.
Shūnyatān äänitaide on jokseenkin demomaisen ja kehittymättömän kuuloista. Se on ensimmäisen albumin kohdalla ymmärrettävää, mutta tällaisen musiikin kohdalla touhu kaipaisi taustalleen rujoa voimaa ja varmuutta, mikä jää puuttumaan.
The Dark Age lässähtää kasaan oikeastaan jo alkumetreillään, joten Shūnyatān taival ei ala lupaavissa merkeissä. Pidän todellisena ihmeenä, jos bändin ura muodostuu tulevaisuudessa mitenkään merkittäväksi.