Ahdistaako? Masentaako? Vituttaako? Eipä hätää, sillä saksalainen Georg Börner on tehnyt paluun ja julkaissut Coldworld-projektinsa kolmannen täyspitkän. Bändiltä näyttäisi pukkaavaan levyjä tasaisen tappavin kahdeksan vuoden välein, mutta mikäpä tässä valmiissa maailmassa on odotellessa, kun ne ovat näin laadukasta kamaa.
Coldworld on sielua raastavan ambientin, klasaritunnelmoinnin ja surumielisen depressive suicidal black metalin myrkyllinen mikstuura. Isolation on nauhoitettu koronapandemian aikana, minkä myös kuulee kappaleiden lohduttomista sävelistä. Levyn nimi ei ole sattumaa.
Coldworld on dsbm-genren kärkibändejä. Börnerin sävellykset nojaavat haikeuteen, melankoliaan ja suruun, eivät niinkään likaiseen ja sotkuiseen itsetuhoon.
Monipuolisiin kappaleisiin on istutettu luontevasti niin post-rockin kaikuja kuin ysärin funeral doom -melodioita. Kauniit puhtaat laulut luovat eteerisen maailmanlopun tunnelman, jonka rikkovat harvakseltaan räityt raa’at huutolaulut. Ajoittain musiikista tulee mieleen alkupään My Dying Bride. Laatukamaa syksyn ja talven pimeyteen.