Iskevästi nimetty savolaisbändi jäi viime vuosikymmenen alussa mieleen parista napakasta levystä ja niitä seuranneesta yllättävästä telakoitumisesta. Kymmenen vuoden hiljaiselo päättyy nyt yhtyeen julkaistessa kolmannen levynsä.
Uutuus ei ole täysin tuore tapaus, sillä sen sävellykset ovat pitkälti peräisin kesken jääneestä studioprosessista vuodelta 2012. Albumin tumman laidan death/thrash on sukua bändin edeltäville julkaisuille Ne, joista ei puhuta (2010) ja Musta, kylmä, syvä ja samea (2011). Erityisesti jälkimmäisellä esiin noussutta black metal -tyylisen raakaa synkkyyttä on lähestytty entisestään.
Lisääntyneen synkeyden lisäksi kappaleet ovat hieman aiempaa pidempiä ja tunnelmointiin orientoituneempia. Varsinaiseen himmailuun ei ole lähdetty, vaan atmosfäärisyys näyttäytyy kerronnallisina ja melodiakylläisinä hetkinä räyhäävän takomisen ja death metal -tykityksen rinnalla. Uudet mausteet tuovat tervetullutta ilmettä ajoittain liian yksipuoliseksi äityneeseen ilmaisuun.
Bändin tämänkertainen tilitys on eheää ja pontevaa. Lupaavista osumista huolimatta ne viimeiset, nautinnollisimmat sivallukset jäävät kuitenkin saamatta.