Slovenian doompartio ryömii eetteriin Black Sabbathin, Pentagramin ja Candlemassin viitoittamalla tiellä. Painostavan mustanpuhuva messuaminen vaikuttaa paperilla hyvältä, mutta kovimmat laakit jäävät piippuun. Riipivä meininki vaatii yleensä enemmän sulattelua, mutta bändin debyytti ei aukene useallakaan kuuntelukerralla.
Yhtye kuulostaa virkistävän silottelemattomalta, mutta levy ei kiedo syleilyynsä missään vaiheessa. Laulaja Nina Sprukilla on väkevä ääni, mutta se ei tahdo istua kokonaisuuteen. Kolme ensimmäistä kappaletta valuu korvista sen kummempia tunteita herättämättä.
Kelpo vetoja bändi tarjoaa levyn keskivaiheilla. December on yhtä hyytävä kuin nimensä. Disembody irtautuu maallisista murheista hienosti, ja bändi kuulostaa läsnä olevalta.
Free Me of the Sun kuulostaa siltä, että bändi ei ole kaapannut mustaa magiaa tihkuvaa potentiaaliaan täydellisesti purkkiin. Kutina on silti, että bändistä kuullaan vielä.