Tanskalainen kuolometallibändi hoitaa homman lihaa ja perunaa -periaatteella. Yllätyksiä ja persoonaa on niukemmin, mutta rytkettä, pörinää ja örinää löytyy kosolti. HM2 raikaa ahnaasti ja touhu pidetään tomerana runnontana. Kyllähän semmoinenkin kelpaa, kun homma on hoidettu hyvin ja turhia säheltämättä.
Oikeaoppisesti mustavalkoisella, limapääkalloja vilisevällä kannella silattu Death Mountain alkaa vähän kankeasti ehkä piirun loppulevyä monisyisemmällä raidalla. Jatkossa bändi pääsee paremmin vauhtiin ja riffeihin ilmaantuu jonkintasoista tarttuvuutta. Tempokartta on hyvin käytössä, ja monipuolisesta perusmätkeestä on kyse kautta levyn.
Kopla hoitaa hommansa esimerkilliseen tapaan, vaikka ei onnistu sykähdyttämään mitenkään järisyttävästi. Vanhan liiton dödön nälkään mörssäily vastaa aivan loistavasti. Bändiä ei kuvailla suotta Entombedin ja Obituaryn äpärälapseksi, vaikka omassa korvassa yhdysviiva piirtyy Gorefestin suuntaan.
Kun kyse on debyyttilevystä, jonka yleistaso on näin mainio, Bloodgutter täytyy luokitella varsin lupaavaksi ryhmäksi. Jo nyt ollaan erinomaisuuden liepeillä, mutta sen tavoittamiseen tarvitaan vielä vähän tarttuvaa terävyyttä.