Täytyy myöntää, että henkilökohtainen musiikkimakuni ja turkulaismättäjien ilmaisu menevät limittäin aika ohuelti. Awake Againin huipputuotettu, purkkamaisen kosiskeleva, eläimellisesti rääkyvä, modernisti koneistettu ja tunnelmien äärilaidasta toiseen tempoileva vaihtoehto-emo-tykittely on kyllä erittäin taiten tehtyä. Ulkopuolisten kirjoittajien avulla mukaan on loihdittu tarttuvuutta ja aimo annos ties mitä jippoa. Tuotanto on korkeatasoista ja biiseissä vaihtelua vaikka muille jakaa.
Objektiivisesti katsoen meno on ihan maailmanluokkaa ja sopiva erikoislaatuisuus varmasti eduksi. Herkät melodiat, piano ja pulputtava syntikka tuovat saavutettavuutta, mutta siinä samassa rääkyminen ja mättö äityvät yllättävänkin hurjaksi. Hikeä ei kuule, mutta ote on silti sen verran rohkeasti omanlaistaan, että bändi tuskin tavoittelee radiohittiä. Silti laulun pliisuimmat osiot sekä pahimmat vuosimallin 2002 koneistukset vähän arveluttavat.
Nelikon albumi on vakuuttava, mutta jättää vähän epäilevän olon. Vaikka bändin monimuotoisen ilmaisun lopputulema ei täysin innostaisikaan, levy on ehdottomasti pienen kunnianosoituksen väärti.