Ennen tämän ensimmäisen täyspitkänsä julkaisua Kankar on ehtinyt hioa tyyliään viiden vuoden ja yhden ep:n verran. Dunkle Millennialle onkin onnistuttu löytämään oma selkeän monimuotoinen ilme, mutta silti levy jää kiikkumaan merkillisen hahmottomuuden ja mukaansa vain melkein imaisevan kiehtovuuden välimaastoon.
Saksalaisduon ote black metaliin on tuotannollisesti korvia hellivän ilmava, mutta bändi onnistuu kuulostamaan myös rouhealta ja räväkältä. Mitenkään jääkylmää tai repivää sen musiikki ei ole, mikä johtuu pitkälti hitaan ja keskitempon välimaastossa etenevästä pakanahenkisen rokkaavasta lähestymistavasta. Syventävää sävytystä on haettu blastpyrähdyksistä sekä ajoittain puhdastakin laulua ärähtelyn vastapainoksi sisältävästä tunnelmoinnista.
Dunkle Millenniasta löytyy kunnianhimoista ja vahvaakin näkemystä, josta ei kuitenkaan saada irti läheskään kaikkia tehoja. Osaltaan tämä johtuu liiankin lyhyeksi jäävistä kolmen neljän minuutin kappaleista, jotka tuntuvat loppuvan jopa töksähtäen ennen kliimaksin saavuttamista.