Kuulostaahan tämä aivan ehdalta liveltä. Alussa suoritus kärsii melkoisesta ylilatauksesta, mutta myös lievästä jähmeydestä. Menossa on liiaksi yleisön kosiskelua, ja sounditkin tuntuvat olevan vielä vähän kehnot. Sitten homma tasoittuu uomiinsa paremmin, vaikka voisihan sitä ”hey, hey, hey” -huudattelua harrastaa vähän harvemminkin.
Heavy metal -kopla Warlockin viimeiseksi albumiksi jäänyt Triumph and Agony (1987) saa kelpo luennan. Bändi vetelee ihan antaumuksella, ja Warlockin itseoikeutettu päällikkö Doro Pesch loistaa sympaattisena kuningattarena keulilla. Metallitäti kajauttaa asenteella ja tyylilleen uskollisesti. Etenkin tykimpi osasto lähtee räväkän räkäisesti, ja myös iisimmät kipaleet Für Immer ja Make Time for Love toimivat yllättävän hienosti sekä bändin että Doron sävykkään tulkinnan osalta.
Topakasti esitetty uudelleenluenta on aivan mukiinmenevää kuultavaa. Biisit on vedetty alkuperäisille jämerän uskollisesti, osin vähän reippaammin ja raskaammalla soundilla. Kuvan kera keikan viihdearvo on korkeampi, vaikka juuri minkäänlaista show’ta Sweden Rockin lavalta ei löydy. Selkeästi touhusta nauttivan Doron lavapresenssi välittyy kotiin saakka.