Tämä kotkalaisbändi soitti muutaman vuoden takaisella debyytillään itsensä osaksi kotimaisen doom ja death metalin loppumattoman tuntuista sarjalistaa. Yhtye onnistui kierrättämään vanhoja aineksia ihan toimivasti, ja kakkoslevyllä jatkuu sama meininki – ehkä jopa pienellä petrauksella.
Millään keltanokkamiehistöllä bändi ei painele, vaan pääosalla sen jäsenistä on runsaasti aiempaa bändikokemusta. Tunnetuin jamppa lienee Omnium Gatherumin kosketinsoittaja Aapo Koivisto, ja myös levyn taustajoukoissa on tunnettuja kotkalaiskytköksiä. Vierailevana runonlausujana toimii Insomniumin Niilo Sevänen, ja äänityspuolella häärii Insoa ja Omnium Gatherumia hoidellut Teemu Aalto.
Lihasta siis löytyy, mutta biisit ratkaisevat, ja niihin bändi on saanut puserrettua omannäköistä melankolista ilmettä. Runonlausunnan värittämä levy tuoksahtaa konseptialbumilta, jollaisena se matkaa sujuvasti läpi romahtavan mielen toivottomia vaiheita. Tunnelmointi raskaimpine suvantoineen ja viiltävimpine hyökyineen on hallinnassa, mutta kovin montaa totaalisen kylmäävää hetkeä levyllä ei tule vastaan. Hyvästä yrityksestä huolimatta albumi voisi olla piirun repäisevämpi ja yllättävämpi.
Kiekon erottuvaksi helmeksi kohoaa riipivyydessään ja melankolisuudessaan upean tasapainoinen Unsinkable, jonka kaltaista syvällisempää draaman kaarta jää kaipaamaan loppumateriaalilta. Tuloksena on joka tapauksessa tuotantoa myöten oikein kelpo levy genressä, jossa on maassamme äärimmäisen kova taso.