Uudemman sukupolven ruotsalaista black metalia rapiat vuosikymmenen sorvannut Astrophobos tarttuu kolmannella levyllään raatoon sekä melodisin että rujoin ottein.
Karkeutta reilut puolituntisessa levyssä edustavat sen raspiset ärinälaulut ja kaunistelematon tuotanto. Melodisuutta puolestaan korostetaan melko tavanomaisin tyylikeinoin, ja levyn pohjoismaisesta tyylittelystä on vaikea erehtyä. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta omaperäisyyttä tai uusia lähestymiskulmia Corpusilta on turha odottaa.
Kiitos kestonsa ja napakoiden sävellystensä, Corpus on levy, jota pyörittelee sujuvasti kyllästymättä. Sen tasapainoiset soundit ja ilkeästi rähisevät laulut ovat korvanmyötäisiä. Samalla levyltä jää kuitenkin kaipaamaan loppusilausta.
Vaikka biisit soivat mukavasti ja ovat lajissaan ihan hyviä, ne ovat myös hieman bulkkimaisia ja yllätyksettömiä. Nopea tempo, kappaleiden rakenteet ja oikeastaan kaikki muukin tuntuu kierrätysosista tehdyltä. Jos tämän ei anna häiritä, käsillä on varsin passeli lisäys vanhempien genrelevyjen rinnalle.