Köpöttelevää ja tuskallista – arviossa Infernal Throne

Julkaistu Infernossa 9/2023.

10.12.2023
INFERNAL THRONE
Caelum Et Infernum
THEOGONIA

Kreikkalaista black-thrashiä? Nyt puhutaan asiaa! Noh, ainakin melkein. Ei tästä nimittäin erityisen hyvä maku jää. Infernal Throne on Panos Hliopoulosin sooloprojekti, jolla vierailee paikallisen skenen kuumia nimiä muun muassa Athos- ja Celtefog-bändeistä.

Hliopoulos on ikävä kyllä tuottanut, miksannut ja masteroinut levynsä itse. Käppäähän se on, täysin demotason sähellystä. Munattomat soundit yhdistettynä melko surkeaan miksausjälkeen takaavat sen, että 50-minuuttinen levy on lähinnä tuskallista kuunneltavaa. Biisejä on vieläpä nauhoitettu eri sessioissa, joten yleissoundi muuttuu välillä melko radikaalisti. Kunnon amatöörimenoa.

Musiikillisesti Infernal Throne kulkee Kreikka-skenen kovimpien nimien vanavedessä. Otetaan hieman Rotting Christia ja pätkä Varathronia, jotka isketään thrash-mankeliin, jotta saadaan aikaan köpöttelevää ja paikoitellen jopa myötähäpeällistä musaa. Etenkin laulut rassaavat meikäläistä toden teolla. Ihmeellisen ponnetonta kurkkuraakuntaa, Athos-bändin Kerverosin ääliömäisistä kiljumisista puhumattakaan.

Huh huh! Never stop the madness, Kreikka. Nyt on kyllä niin sakeat tanssit, että tarvitsen ison mukillisen ouzoa unohtaakseni ne.