Helsinkiläisen Acheradin jäsenten soittohistoria on monipuolinen. Löytyy brutaalia deathiä, niin sävykästä kuin suoraviivaista black metalia, sludgea ja vähän kaikkea näiden väliltä. Kun nelikko lyö näkemyksensä yhteen, lopputulos on konstailematonta mustaa metallia.
Acheradin ensimmäinen levy ei esittele ihmeitä. Sen tykitys on keskitasoista tavaraa, jonkalaista on julkaisutulvassa hämmästyttävän paljon. Jotain persoonallista haetaan kaiketi poikkeavalla sanoituksellisella sisällöllä, jota solisti G. K. raakkuu ulos hyvällä aggressiolla.
The Perpetual Katabasis on soittoteknisesti hyvä suoritus, mikä ei ole nykypäivänä poikkeuksellista. Touhussa on saumoja todella vihaiseen kokonaisuuteen, enkä laittaisi pahakseni, vaikka biisejä olisi suoraviivaistettu tästäkin. Ehkä musiikki olisi niin mielenkiintoisempaa?
Acherad ei onnistu nostamaan itseään vielä minkäänlaiselle jalustalle. Tuhansia black metal -levyjä kuunnelleena on helppo huomata, mikä erottaa kvartetin tuotoksen alan kärjestä, ja yhtyeen matka huipulle on näillä otteilla pitkä.