Amerikkalaiset arkihevarit julkaisevat uutta vain vuosi Razor Wire -debyytistään. Konseptia ei ole lähdetty muuttamaan piiruakaan, mitä nyt rytmiryhmä on mennyt vaihtoon. Jo edellislevyltä tutun kalloteemaisen kansitaiteen suojista rullataan ehtaa heavy metalia kerrassaan mainion jämäkällä otteella ilman turhia kikkailuja tai moderneja hömpötyksiä.
Viisikon musiikin ehdottomasti suurin vahvuus on konstailemattomuus ja ytimekkyys. Alle puoleen tuntiin rullataan kahdeksan biisiä, joissa on kovasti korvaa miellyttävää rosoisuutta aina tuotantoa ja laulajan tulkintaa myöten.
On melkoinen taito saada tuttuakin tutummista elementeistä aikaan lopputulos, jossa ei töki mikään. Edes selkeiden kohokohtien tai vastustamattoman tarttuvuuden puute ei juuri haittaa. Maistuuhan kunnon ruislimppu voin kerakin vaikka joka päivä.
Edellislevyyn verrattuna yhtye kuulostaa samaan aikaan sekä rennommalta että tiukemmalta. Matka terävimpään kärkeen kaventuu toivotusti, ja vaikka materiaali ei vielä tapa, se toimittaa asiansa farkkuliivikansalle mallikelpoisesti.