Vuonna 1996 perustettu neoklassista, darkwaveä ja goottimetallia soittava ranskalaisbändi Dark Sanctuary jäi pitkälle tauolle vuonna 2009 vain palatakseen kahdeksan vuotta myöhemmin. Paluualbumi Metal (2017) oli kokoelma uudelleennauhoitettuja goottimetallikappaleita vuosilta 2001–2005. Se ei oikein sykähdyttänyt.
Cernunnos on paluu puhtaaseen neoklassiseen ilmaisuun ilman darkwaven tai goottimetallin rasitteita. Kaipa tätä voisi pitää sinä varsinaisena paluukiekkona, Cernunnos kun on bändin ensimmäinen uutta musiikkia sisältävä kokopitkä neljääntoista vuoteen.
Levy sisältää tunnin verran tunteellista, pääasiassa heleällä naislaululla höystettyä ja klassisilla soittimilla sävellettyä synkkäsävyistä pakanallista musiikkia, jossa on kaikuja folkimmasta kamasta kuten Heilungista ja Wardrunasta. Komeat kappaleet eivät jää polkemaan paikoilleen, vaan niihin ladataan koko spektrin leveydeltä erilaisia teemoja.
Hieno levy! Tätä kelpaa kuunnella yön pimeinä tunteina.
Pakko mainita vielä hauska juttu: levyn neljäs biisi on nimeltään Yksin, ja kun oikein tarkkaan kuuntelee, voi kuulla laulaja Dame Pandoran hapuilevan ihan oikeaa suomen kieltä. Saisipa sanoitukset jostain!