Saksathrashin pioneeri iski instrumentit naftaliiniin vuonna 1991 mutta palasi takaisin kehiin kymmenisen vuotta sitten. Jo edellinen The Raging Tides oli veteraanilta vahva näyttö, ja uusi levy jatkaa samaa hyväksi todettua linjaa.
Exumerin thrashissä on ollut alusta pitäen muutakin kuin silkkaa väkivaltaista tuuttausta, vaikka vauhtia on piisannut. Myös uusi levy ja sen nimibiisi starttaavat samalla reseptillä: niskasta vahvan otteen nappaava kitarasaha, napakat rumpufillit, ja ei muuta kuin saman tien rässilaukkaan.
Hostile Defiance ei juuri käy tyhjää, vaan koko ajan sattuu ja tapahtuu. Exumer on monipuolinen mutta ei temppuile eikä töksäyttele. Sen biisien vaihtelu ja koukuttavan riffitulen monipuolisuus puskevat esteet sujuvasti tieltään hyvään vauhtiin päässeen circle pitin tavoin. Juna ei hyydy missään vaiheessa ja joka käänteen takana odottaa jotain mielenkiintoista.
Hostile Defiance on jotain sukua Kreatorin nykylinjalle, jossa aggressio ja maistuvat melodiat lyövät ylävitosia. Laulaja ja perustajajäsen Mem V. Steinin ulosantikaan ei ole kovin kaukana Mille Petrozzan vastaavasta, vaikkei veny aivan yhtä rääkyisäksi.
Exumer onnistuu lataamaan thrash metaliinsa pakottamatonta vanhan liiton intoa kuulostamatta kopiolta 1980-luvun itsestään.