Vuodesta 1997 tahkonneella saksalaisbändillä on takanaan kunnioitettava matka ja diskografia. Obscurityn yhdeksäs levy jatkaa death ja black metalista vaikuttuneen, jyhkeästi soivan viikinkimetallin maailmoissa.
En muista kuulleeni yhtyeeltä yhtäkään varsinaista hutilevyä, mutta toisaalta mikään sen kiekoista ei ole jäänyt erityisemmin mieleenkään. Vaikka menossa on riittänyt puhtia, bändi ei ole milloinkaan onnistunut kampeamaan itseään todelliseen raskaaseen sarjaan. Tuimasti ja raskaasti saksan kielellä jyrisevät sävellykset eivät valitettavasti tarjoa pääsyä sinne tälläkään kertaa.
Levy soi sekä tuotannollisesti että asenteellisesti mureana ja kokemusta huokuvana, mutta sillä on auttamattomasti liikaa valjuutta ja liian vähän lihakoukkuja. Osassa kappaleista, kuten Wodanaz Krigerissä, bändi kuitenkin osoittaa hallitsevansa myös partaveitsen lailla viiltävän vyörytyksen. Myös eeppisempi kypsyttely esimerkiksi päätöskappaleissa Schwertmission ja Valkyria tuntuisi olevan ihan kivasti hyppysissä. Vivahteekkaamman kirjokuvaston lisääminen sopisikin jatkossa bändille hyvin.
Kaikkinensa kokonaisuus kuulostaa pitkälti kokeneiden takojien varmalta rutiinisuoritukselta. Se kelvannee hyvin yhtyeen faneille, mutta luovuusmittarilla päät eivät putoile eivätkä suut loksahtele.