Virolainen post-rock/metal-alternative-kopla toimittaa asiansa aivan vakuuttavasti. Pääosin instrumentaalisesti operoiva ryhmä taitaa soittimensa ja menossa on myös sutjakkaa progressiivisuutta. Kombinaatio ei ole enää erityisen omalaatuinen, mutta herättää silti toivon sykähdyttävyydestä.
Ja kyllä Ocean Districts siihen yltääkin, ainakin hetkittäin ja kohtuullisella tasolla. Aivan samaa sieluun kurottautumista ei ilmene kuin vaikkapa Long Distance Callingilla – joka ei onnistu aina sekään. Kiitettävän monimuotoisena leiskuva ja vellova ilmaisu on kuitenkin jäntevää ja kiinnostavaa, eikä siitä jää tyhjäkäynnin tuntua. Osa biiseistä jää hiukan etäisiksi, eivätkä sinällään hyvin toteutetut lauletut kappaleet tunnu nostavan albumin tasoa mitenkään erityisesti.
Phantom Islands soljuu mukavasti korvakäytävään, mutta ei onnistu tekemään pysyvää jälkeä. Tyylilaji huomioiden se onkin vaikeaa, mutta hiukan geneeriseen kallellaan olevat kuviot eivät edistä kiintymistä. Nimi pistetään silti muistiin, koska hommassa on selkeästi ainesta. Jotain säväyttävää mukaan pakettiin, niin avot.