Italian power metal -tervaskanto Heimdall repäisee nauhoitushommissa ensi kertaa vuosikymmeneen ja pistää kuluneen kesän päätteeksi pihalle kuudennen studioalbuminsa.
Heimdall on ollut genressäänkin tutumpi nimi niille, jotka ovat perehtyneet asiaan keskivertoa voimametallikuuntelijaa intensiivisemmin. Päällimmäinen syy tähän tuskin on musiikki, sillä yhtye on aina tykitellyt vähintäänkin tasavahvaa kikkeliheviä. Jotain selittänee aktiivisen ensivuosikymmenen jälkeinen verkkainen levytystahti, mikä saa ykkösdivaritason yhtyeen helposti unohtumaan.
Hephaestus on kuitenkin kiireestä kantapäähän kelpo poweria ja tekee Heimdallista viimeistään nyt tarkistamisen arvoisen bändin. Tuplabasarit laulavat, soolot lentävät, dramatiikka poreilee ja yhdeksänraitainen soundaa kaikin puolin hyvältä.
Albumin ainoa kauneusvirhe, tai kliimaksi, katsantokannasta riippuen, on sen päättävä cover Queenin The Show Must Go Onista. Kyseiseen rockanthemiin kajoamiseen täytyy olla hyvin painava syy, ja Heimdall-miehistö ei kykene sellaista esittämään.