Concrete Windsiä kuvailtaessa on liki mahdotonta olla mainitsematta kaoottisuutta, vaikka musiikki onkin tiukasti soittajiensa näpeissä. Myös aggressiivisuus ja jopa suoranainen väkivaltaisuus ovat olennainen osa hätäisellä tutustumisella primitiivipurskeilta vaikuttavia kappaleita. Kunnolla musiikin pieksettäväksi antautuminen osoittaa pinnan alla piilevän paljon enemmän.
Äärimetalli on ympäripyöreä termi, eikä sen alle pistetty musiikki useimmissa tapauksissa edes ole kovin äärimmäistä, mutta tässä tapauksessa määrite istuu vallan hyvin. Concrete Winds on samalla territoriolla Conquerorin ja Revengen kanssa, mutta suomalaiskaksikon lähestymistapa black metalilla ja grindcorella repivämmäksi sävytettyyn death metaliin on tarkemmin suunnattu ja siksi myös julmempi.
Concrete Windsin kolmosalbumi on joka suhteessa tuttua jatkoa edeltäjilleen. Kitarointi tosin on viety sooloja myöten entistäkin syvemmälle sekasortoiseen hulluuteen tavalla, joka saisi Kerry Kinginkin kateelliseksi. Vaikeasti
hahmoteltavan levyn tuhovoimaisuudessa on jotain oudolla tavalla kiehtovaa, ja lauloihan hardcore-yhtye Cadgers jo yli 40 vuotta sitten osuvasti tämän maan kaipaavan kaaosta.