Miten on mahdollista, että jenkkibändi Ruby the Hatchetin ihastuttavan kakkoslevyn Valley of the Snaken (2015) seuraaja Planetary Space Child (2017) on mennyt minulta täysin ohi? Aukko sivistyksessä on syytä korjata, sillä tämä uutukainenkin on kaikessa tutussa hämyisyydessään vallan kiehtovaa menoa.
Ruby the Hatchetin musisoinnin perusteet ovat jossain määrin kytköksissä Black Sabbathiin, vaikka kappaleista löytyy yhtä lailla niin kepeämpää psykeilyä kuin vauhdikkaampaa stoner rock -pörinää. Yhteistä sulassa sovussa limittyvissä vaikutteissa on kuitenkin tummanpuhuvuus, ujeltavat urut ja kuulaan äänensä perusteella viettelijättäreltä vaikuttavan Jillian Taylorin ääni.
Fear Is a Cruel Master on aivan hyvä levy, mutta sen kappalekahdeksikosta karkeasti puolet on ympäripyöreämpää menoa, joka jää kirkkaimpien raitojen varjoon. Niistä saisi hehkuvan huumaavan ep:n, joka riittäisi tuomaan esiin yhtyeen musiikin koko kirjon.