Brutaalius on hieno elementti, jonka ympärille voi rakentaa mieltä ja ruhoa kiihdyttävää säveltaidetta. Bändit kuten Suffocation, Dying Fetus, Nile ja Devourment ryskyttävät vuosikymmenestä toiseen, ja aivan syystä.
Indonesialainen Cranial Disorder on ottanut rakennusaineista brutaaliuden eikä mitään muuta. Näillä eväillä on turha yrittää tehdä nimeä, vaikka bändin debyytti kuulostaakin äkkiseltään arvioituna aivan pätevältä.
Raskas, jytisevä ja sopivan orgaaninen soundi ajaa asiansa, örisijä örisee kuin örisijät ikään eikä kitaristeillakaan tule tylsää. Ranne käy ja blastaus on kovaa.
Sisällön kanssa tekee kuitenkin heikompaa. Minkäänlaista omaa otetta ei ole, eikä myöskään koukkuja tai mitään, jonka ääreen palata. Pelkällä brutaaliudella pärjää aikansa, jos se viedään tarpeeksi överiksi, mutta sekään puoli ei oikein osu.
Congenital Depravity kuulostaa keskitien kopiolta, jonka biisit eivät erotu toisistaan millään tavalla. Puolituntisen päätyttyä on vaikea muistaa kuulemaansa. Ei yksittäistä koukkua, hyvää riffiä, groovea, ei mitään. Mielikuvituksetonta ja tylsää.