Death doomia kevyillä proge- ja avantgarde-vaikutteilla tykittelevä Totengott tuo erittäin vahvasti mieleen Celtic Frostin, keskikauden Sepulturan, Morbid Angelin ja Triptykonin (nelosbiisi!). Sekaan bändi sirottelee okkulttisia elementtejä, psykedeliaa, riivattuja välisoittoja ja fiilistelevämpää kamaa. Soundimaailma on tuhti, selkeä, modernihko ja kaikki muutenkin aivan pätevästi mallillaan, mutta…
Niin, itse biisimateriaali ei oikein jaksa innostaa. Biiseistä puuttuu uhka ja raivo, riffeistä uho ja syvyys. Tällainen Celtic Frost -henkinen juntta on parhaimmillaan ilkeänä ja likaisena, ei yliviilattuna ja -tuotettuna pökäleenä. Spontaanius ja dynamiikka loistavat poissaolollaan.
Käteen jää lopulta keskikivaa ja keskinkertaista musiikkia. Totengott on vain sieluton kopio aidosta asiasta. Kuuntelen mieluummin niitä oikeita ja alkuperäisiä bändejä.
Espanjalaisten ensimmäinen demojulkaisu vuodelta 2014 sisältää muuten pelkkiä Celtic Frost -covereita. Ehkäpä se kertoo kaiken tarpeellisen yhtyeestä?