Vuodesta 1998 modernia metallia työstänyt Tystnaden kuuluu samaan jatkumoon Evanescencen ja maanbändi Lacuna Coilin kanssa. Saamme ruhjovasti groovaavia, aavistuksen djentiltä tuoksahtavia nu- ja alt.metal-riffejä, nerokkaan yksinkertaisia ja tarttuvia melodioita sekä fokuspisteenä intohimoisen heittäytyvästi raa’alla tunteella laulavan naisen.
Laura De Lucan kuiskattujen tai hauraan haavoittuvasti tulkittujen säkkärien ja makeasti äänen särkymisen partaalla huutolaulettujen kertsien dramaattiset dynamiikanvaihtelut saavat biisit jäämään päähän paremmin kuin niiden ehkä pitäisi. Soitto seuraa samaa hiljaa–kovaa-dynamiikkaa: säkeistöissä helistellään ja fiilistellään, kertosäkeet tuutataan täydellä teholla. Kitarasoolotkin ovat pieniä tarinoita itsessään. Joitain biisejä maustetaan elektrorätinöillä tai muilla vähäeleisillä detaljeilla.
Hauraanvahva Thorns lienee värisyttävin altsumetallipommi, jonka olen toviin kuullut. Pakahduttavan suuria tunteita tulviva levy on täyttä asiaa päästä päähän, mutta edellä kuvaillun reseptiikan toistuessa lähes kaikissa biiseissä levy sopii paremmin viisu kerrallaan kuin kerta-annoksena nautittavaksi.