Kahden anonyymin henkilön vuodesta 2016 pyörittämä black metal -luomus sysää ulos toisen albuminsa. Tyylillisesti bändi jatkaa Praxis-debyyttinsä luomukkaan, karhean ja tunnelmallisen mustan metallin maailmassa.
Orgaanisen kuuloisessa ulosannissa on kelpo kombinaatio perinnetietoisuutta ja tuoreita nyansseja. Bändin tunnistaa kotimaiseksi peräänantamattoman tylystä asenteesta ja rosoisen metsäisestä soundista. Vaikka levy pysyy yleisilmeeltään tuimana, sillä annetaan keskeisesti tilaa ilmavalle ja melodiavärikkäälle atmosfäärille. Keinoina käytetään esimerkiksi hienoisesti väreileviä syntikkakaikuja ja -maalailuja.
Yhtyeen lähestyminen lajityyppiin tuo jossain määrin mieleen maanbändit Alghazanthin ja Vargravin. Häiritseviä mielleyhtymät eivät kuitenkaan ole, sillä bändin luomistyö on kypsää ja harkittua. Samalla meno kuitenkin taantuu ajoittain liiankin kuivaksi ja yksipuoliseksi. Purevimmin yhtyeen mystinen eteerisyys ja raakuus kohtaavat sävellyksessä Oneiric Portals, jonka kaltaista voimakasta syvällisyyttä olisi toivonut levylle enemmänkin.
Pienistä puutteistaan huolimatta albumi on onnistunut kokonaisuus, joka maistunee etenkin vähän tunnelmallisemman bläkkiksen kuuntelijoille.