Sveitsiläisduo Cân Bardd sekoittaa keskiaikaista ja kelttiläishenkistä melankoliaa luontomystiikkaa hersyvään black metaliin. Bändin kolmas levy Devoured by the Oak on herkkä ja tunteellinen levy, joka yltää eeppisiin mittoihin ja raivokkaisiin vihanpurkauksiin.
Tuntuu todella väärältä kutsua black metalia kauniiksi, mutta minkäpä teet. Levy on täynnä sielua raastavia melodioita, komeita kuoroja, herkkiä tunnelmapaloja ja akustista näppäilyä. Jos vertailukohtia halutaan väkipakolla etsiä, mieleen tulevat tivoli- ja hassutteluvapaat folkkimetallibändit – Bathory, Drudkh, Falkenbach ja niin edelleen – sekä Alcest ja sen johdannaiset.
Cân Barddin musiikki ei tarjoa mitään lailaiheitä tai ievanpolkkaa, vaan huomattavasti syvällisempää, esoteerisempaa ja tiedostavampaa luontopakanuutta. Bändin jätkät eivät heiluttele keikoilla muovimiekkoja ja paljastele kepeksiään kilttiensä alta, vaan antavat verensä kuohahtaa suuntaan ja toiseen.
Devoured by the Oak yllätti allekirjoittaneen, eikä pelkästään viimeisenä kuultavan ruotsinkielisen Blomsterkransenin takia. Levyn sinkuksi nostettu avaus Une Couronne de Branches herätti mielenkiintoni välittömästi. Upean albumin heikoin lenkki on hieman tasapaksuksi äityvä materiaali. Variaatiota voisi olla rutkasti enemmän.