Ruotsalais-suomalaista yhteistyötä rehevämmän kautta. Kitaristi John Finne on soitellut muun muassa Vorumin ja Speedtrapin kaltaisissa yhtyeissä, ja tälläkin kertaa kielet saavat melkoista kyytiä. Sävyjä löytyy silti vaikka kuinka!
Intron jälkeen pelin avaava Imminent Evil herättää tunteen, että jos eväät ovat tässä, ne on syöty nopeasti. Biisi kohkaa hajoamisen partaalla ja viskoo mukaan autotallirokkia vailla huolta huomisesta. Sisäistämistä ei todellakaan tapahdu.
Burning Savage onkin isojen kontrastien levy. Se räyhää kuin Voivod debyytillään, mutta vaihtaa biisien sisällä sujuvasti täysin toisenlaisiin tunnelmiin. Löytyy lunkia fiilistä, röyhkeää rokkiriffiä ja todella tukevasti melodiaa. Moni koskettimilla silattu kohtaus voisi soida kasarikauhun taustalla.
Menneet ajat siis määräävät ja genremääritystä kaihdetaan. Asenne on punk, mutta kun hoksasin melodioiden tuovan mieleen suuren suosikkini Hällasin, tajusin olevani jonkin nerokkaan äärellä. Pinta on kaoottinen, mutta se on täynnä värejä ja tarttuvan kiemuraista riffiä. Hallintaa ja kaaosta, molempia vuorotellen, mutta tuskin koskaan päällekkäin.