Kirskuvaa, feedbackillä kuorrutettua ja raskaasti valuvaa sludge-stoneria jyrnyttävä aussiryhmä myllertää antaumuksella. Kuulijan miellyttämisestä ei ole pelkoa, sillä tempo pidetään suurimmaksi osin laahaavana ja raastavan puuduttavana. Laulajan rääkyminen etäännyttää alkuunsa, mutta sopii kaikessa ankaruudessaan romuluiseen mekkalointiin oivasti. Samalla se tuo ulosantiin mallikasta raakuutta, vaikka aika armotonta bändin meno olisi ihan instrumentaalisenakin.
Aloitusbiisi Degenerate Subculturessa bändi riipaisee maukkaan punk-osion, ja tätä varsin toimivaa koheltavampaa sivakointia voisi olla mukana enemmänkin. Leijonanosan ajasta käsittelytapana on Downin ja Weedeaterin välimaastossa myllertävä hidas ja likainen jyrnytys, joka kieltämättä futaa lujasti. Se vaatii kanttia ja sietokykyä, mutta on riipivyydessään ihmeen puhdistavaa.
Kolkkuva ja raapiva soundimaailma tukee levyn musiikillista antia mainiosti. Tyylipisteitä ropisee runsaasti käytetystä nännikompista, joka kuulostaa siltä kuin rumpusetissä olisi ratsupellin sijasta pieni neljäsosia hakkaava kirkonkello.