Italialaistrion kahdeksas kokopitkä alkaa avautua vasta useammalla kuuntelukerralla. Mukavasti suriseva äänimaailma herää kunnolla henkiin, kun potikoita kääntää kohti kaakkoa.
Supertrippi alkaa maltillisesti. At Midnight You Cry ja Universal Phase pohjustavat hyvin Isolationia, jonka riffit saavat pään nyökyttelemään. Bändi soittaa ysäriltä haiskahtavaa stoneria Monster Magnetin ja Fu Manchun innoittamana. Kitaristilaulaja Gabriele Fiorin tulkinta ei ole mieleenpainuvinta, mutta hieman nasaalista tyylistä tulevat mieleen Billy Corgan ja Danko Jones.
Hypnotized by the Solennoid värähtelee psykedeelisesti. Filippo Ragazzonin tomijytistelyt ja Fiorin pitkä ja räiskyvä wah-wahilla höystetty soolo sinkauttavat meiningin mukaviin sfääreihin. Pariminuuttinen The Great Design on truckfightersmäinen vedenjakaja. Master Rocket Power Blast käynnistyy miellyttävän poukkoilevalla riffittelyllä.
Tasavahva levy kantaa loppuun asti, mutta bändi operoi kentällä, jolla on tiukka taso. Jos yhtye olisi onnistunut saamaan fuzzin kyllästämään soppaan ainutlaatuisen oman mausteen, yhden lisäkirveen soisi kosmisille seikkailijoille ilomielin.