Aloitus on huima. Alex Websterin basso hyökkää silmille ja sitten lähtee! Ja hyytyy. Bassoakaan ei tämän jälkeen isommin esitellä.
Rumpali Paul Mazurkiewiczkin alkaa väsyä. Bändille ominainen kontrasti äärimmäisen taitavasti käsiteltyjen kielisoittimien ja vähän tönkön rumpaloinnin välillä on ollut aina ukkojen tunnusomaisimpia piirteitä, mutta nyt se alkaa jo häiritä.
Kappaleissa suositaan suoraviivaista thrash-komppia, ja blastia kuullaan vain yhdessä kappaleessa. Kyllä, luit oikein. Pitchwork Impalement on ainoa raita, jolla tuttu hakkaus päästetään edes hetkeksi irti, mutta siinä se sitten on.
Tähän pitäisi kirjoittaa, että moisen ei saa antaa häiritä, biisit ratkaisevat. Mutta kun häiritsee silti. Biisit ovat blastin puuttumisen verran yksiulotteisempia, eikä pelkillä riffeillä kompensoida kaikkea. Mukana voisi olla edes yksi From Skin to Liquidin kaltainen irtiotto, vaan ei.
Kansikin on melko mitäänsanomaton ja äänimaailma edellistä tummempi. Terävä särmä puuttuu. Soundit ovat menneet tympeämpään suuntaan A Skeletal Domainistä (2014) lähtien.
Motkotuksesta huolimatta Chaos Horrific on kelpo kiekko. Kitarat ja Corpsegrinderin örinä näyttelevät pääosaa, mutta muutoin levy tuntuu leipääntyneemmältä versiolta mainioista edeltäjistään.