Chileläinen black metal on kohtalaisen harvinaista – etenkin laadukas sellainen. Paikalliset skeneveteraanit päättivät perustaa vuonna 2013 koko chileläisen mustan metallin määrittelevän yhtyeen, joka sai nimekseen Sol Sistere, Aurinkosisko. Bändi on kolmannella levyllään poikkeuksellisen tunteikas, muttei ehkä enää niin black metal -pitoinen tapaus.
Sol Sisteren uutukainen sisältää melankolista fiilistelyä ja kohti korkeuksia kurkottelevaa paahtoa, josta löytyy melkoinen ripaus postmetallisia ja jopa blackgazemäisiä sävyjä. Ei erityisen raskasta tai vihaista musiikkia, mutta sitäkin tunnelmallisempaa ja surumielisempää, kaipailevaa. Alcest tästä tulee pakosti mieleen, eli ei varsinaisesti kovin omaperäistä tavaraa.
Sitä odottaisi kuulevansa rujoa musiikkia, kun puhutaan Chilen metalliskenestä. Sol Sistere on kuitenkin kaikkea muuta. Skarppi tuotanto ja lahjakas soitanto nostavat levyn reilusti keskinkertaisuuden yläpuolelle, mutta tunnin mitta karsii hieman pisteitä. Kokonaisuus ei jaksa kantaa aivan kalkkiviivoille saakka, ja levyn loppupuoliskolle on sijoitettu selkeästi heikompilaatuisemmat biisit.
Yöllistä tunnelmamusiikkia sitä kaipaaville.