Yhtäältä tästä levystä haluaisi sanoa paljonkin hyvää. Nuori bändi Englannin Brightonista soittaa toisella kokopitkällään perinteistä ja ajoittain nautittavan pakotonta progea.
Ehkä kuusikon nuoresta iästä johtuen vaikutteet kuuluvat läpi turhan selkeästi – mukana on Pain of Salvationiä, Genesistä ja iso joukko kitaranörttien suuria sankareita. Biiseissä on kuitenkin myös omaa tunnelmaa ja kosketusta, erityisesti lauluraidoissa. Bändi käyttää taidokkaasti mies- ja naislaulajaa, joiden stemmat ovat sekä kauniita että luovia.
Toisaalta on tosiasia, että olen taistellut jokaisella kuuntelukerralla itseni kanssa: mielihalu vaihtaa johonkin mielenkiintoisempaan on noussut liian voimakkaaksi, ja vain velvollisuudentunto on pitänyt levyn soimassa loppuun asti. Eikä velvollisuudentunto aina edes voittanut.
Bändi ei ole auttanut asiaa iskemällä heti levyn alkuun yli 11-minuuttisen biisin, joka on kyllä ihan hyvä, mutta toisaalta… vain ihan hyvä. Näin kunnianhimoinen avausvalinta näin tuntemattomalta bändiltä toimisi vain, jos biisi olisi todella upea.
Sanoisin, että Maschinessä on potentiaalia, jos se vie hieman vanhahtavan tyylinsä huomattavasti omalaatuisempaan suuntaan ja oppii leikkaamaan turhaa ilmaa materiaalistaan. En kuitenkaan jää odottelemaan uutta levyä henkeäni pidätellen.