Onpa jännää, että kanadalaisbändin kamaa tyrkytetään groove metalina, kun meno on selkeästi emo-painotteista post-hardcorea. Eikä edes erityisen kekseliästä sellaista, vaan aika perustahkoamista ilman sen sävähdyttävämpiä jippoja.
Laulu on semisti rasittavaa uikuttavaa jollottamista sekä salonkikelpoisesti vedettyä säädyllistä rääkymistä. Voimattoman muoviset ja ylihygieeniset rummut eivät jyskä tajuntaan, vaikka biitti ihan jämäkästi lähteekin. Muukin soitto toimii, ja pintapuolisesti esitys on aivan pätevä.
Nuorten jamppojen bändistä jää valitettavan vähän sanottavaa. Ei levy missään mielessä huono ole, mutta aika vähänlaisesti se tempaa mukaansa tai jää päähän. Molempiin on kyllä hyvät valmiudet. Bändi kaipaa enemmän omaa otetta ja vähemmän siisteyttä. Hoilottavaan lauluunkin varmaan tottuu, jos biisi on tarpeeksi hyvä.
Se raja jää vielä ylittämättä, vaikka lähellä As We Suffer jo kyttäilee. Melkein lähtee, mutta ei vielä kuitenkaan.