Arkansasilainen doom/sludge-kuusikko yllättää akustisella avausraidalla The Singularityllä, joka muistuttaa painostavassa kauneudessaan Alice in Chainsistä. Parin minuutin tunnelmoinnin jälkeen Luciferous Heart laahaa massiivisine riffeineen eetteriin. Bändi kiihdyttää kappaleen loppua kohden rymistelyyn, ja kaaoksen ja herkempien tunnelmien välillä tasapainoilu jatkuu koko 40-minuuttisen levyn mitan.
Heyday on lyijynraskas runttaus, joka jarruttelee melodiseen jumitteluun, mutta ei kaappaa otteeseensa samalla tavalla kuin kaksi ensimmäistä raitaa. Myös kolmeminuuttinen Alexandria tuntuu täytepalalta.
Hypnoottisella bassokuviolla alkava 11:34-instrumentaali saa tukea syntetisaattorien särinästä ja palauttaa levyn ruotuun. Bone & Ash kuulostaa meteorisateelta, joka jauhaa kaiken ympäriltään tomuksi.
Kun levy pyörähtää loppuunsa, olo on väsynyt mutta onnellinen. Albumi ei ole helppoa kuultavaa, mutta se kantaa erinomaisten hetkiensä ansiosta.