Han Tedin, Gravy Tedin ja Ted Nuggetin muodostamalla vanhan liiton metallitriolla on mittava pienjulkaisujen diskografia. Nyt tarjoillaan kolmatta pitkäsoittoa. Pitkä on toki suhteellinen käsite. Yhdeksän biisiä, parikymmentä minuuttia. Siinä levyn strategiset mitat.
Napalm Tedin kohdalla on aina syytä mainita, että yhtyeen hassunhauskan nimen ei kannata antaa hämätä. Vaikkei tämä ole haudanvakavaa paahtoa, mistään sinne päin huiskitusta huumorimetallista ei todellakaan ole kyse. Lyhyissä rykäisyissä tapahtuu paljon.
Succumb into Madness on tuttua Napalm Tediä. Kaahaavaa, monipuolista ja vaikeasti lokeroitavaa tulittelua. Hysteerisen huutolaulun ja rosoisen örinän vuoropuhelu muistuttaa Extreme Noise Terrorista ja Suomen Amenista. Musiikissa kuplii ainesosia crossoverista, death metalista, grincoresta ja hardcoresta, vain muutamia alalajeja mainitakseni.
Napalm Tedin toiminnalle on pakko nostaa päähinettä. Bändi operoi tyylillä, joka on ”tuomittu” pysymään undergroundissa, jopa sen marginaalissa. Yhtyeen aikakausiin sitoutumaton äärimetalli on tarkasti taottua, mutta samalla ilahduttavan villiä kurvailua.
